Ere Kokkonen

Erkki Olavi "Ere" Kokkonen (7 July 1938 – 16 October 2008), born in Savonlinna, was a Finnish film director and screenwriter. He worked closely with Spede Pasanen all the way from the 1960s until Spede's death, as a director, writer and also an actor. Kokkonen's feature film debut was Millipilleri (1966), co-directed with Spede Pasanen and Jukka Virtanen. In later decades, when Turhapuro films were made less frequently, Kokkonen scripted and directed the Vääpeli Körmy series of films His career as a director also includes filming of Arto Paasilinna's books, including The Ten Graters and A Charming Mass Suicide. Kokkonen worked for both YLE and MTV3, where he served as entertainment director from 1974 to 1984. Kokkonen was the founder of the Comedy Theater Arena in 1995. He was the theatre's artistic director, director and screenwriter for most of the theater's performances. His wife Anna-Maija Kokkonen is the CEO of Arena. With his ex-wife Titta Jokinen, Kokkonen has daughter Kiti Kokkonen who is an actress. In 1991 Ere Kokkonen founded a film production company, Ere Kokkonen Oy, which is still working. In 2007 he wrote his memoirs, titled Memories return in Fragments. Kokkonen died at the age of 70 in 2008 after a prolonged illness.

Erkki Olavi ”Ere” Kokkonen (7. heinäkuuta 1938 Savonlinna – 16. lokakuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä. Hän ohjasi kaikkiaan 33 elokuvaa vuosina 1966–2004. Hänet muistetaan erityisesti Uuno Turhapuro- ja Vääpeli Körmy -elokuvista sekä Arto Paasilinnan teosten filmatisoinneista. Kokkonen teki tiivistä yhteistyötä Spede Pasasen kanssa 1960-luvulta aina tämän kuolemaan asti. Ere Kokkonen oli Väinö ja Elna Kokkosen vanhin lapsi; perheeseen syntyi hänen jälkeensä vielä sisar Ulla. Kokkoset muuttivat Savonlinnan keskustasta Pääskylahteen Eren ollessa noin kahdeksanvuotias. Isä Väinö toimi talvet Wilh. Schaumanin vaneritehtaan verstaassa ja kesät konemestarina Pehr Schauman -hinaajassa, äiti Elna oli ompelija ja keittäjä. Kokkonen oli lapsena ja nuorena innokas urheilija. Hän harrasti muun muassa jalkapalloa ja hiihtoa. Koulunkäynnin hän aloitti vuonna 1945 Puistokadun kansakoulussa. Savonlinnan poikalyseoon hän pääsi vuonna 1949 koulun 2536. oppilaana. Kouluaikana hän muun muassa perusti näytelmäkerhon ja soitti hetken rumpua teiniorkesterissa. Lyseossa hän jäi kerran luokalle mutta valmistui ylioppilaaksi yhdeksän vuoden jälkeen vuonna 1958. Kokkonen suoritti varusmiespalveluksensa Hämeenlinnassa. Vuonna 1959 hän oli Haminassa Reserviupseerikoulun kurssilla 96. Samana keväänä hän pyrki opiskelemaan ohjaajaksi Teatterikorkeakouluun mutta karsiutui ainoana kolmen viimeisen hakijan joukosta. Syksyllä hän ilmoittautui Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan lukemaan fysiikkaa. Opiskeluaikana hän osallistui Ylioppilasteatterin toimintaan ja aloitti syksyllä 1960 matematiikan opettajana Jokelan yhteiskoulussa. Samaan aikaan hän sai myös iltatyöpaikan Tesvision studio-ohjaajana. Kun Mainostelevisio haki lehti-ilmoituksella ohjaajaa, hän lähetti hakemuksensa ja sai paikan 15. kesäkuuta 1961. Kokkonen toimi viihteen tekijänä Mainostelevisiossa ja Yleisradiossa vuodesta 1961 alkaen. MTV:n viihdepäällikkö hänestä tuli vuonna 1974. Filmituotanto Spede Pasanen -yhtiön tuotantopäälliköksi Kokkonen siirtyi vuonna 1983. Yleisradion Taideohjelmien päällikkönä hän työskenteli vuodesta 1991 vuoteen 1993. Elokuvien lisäksi Kokkonen ohjasi televisiossa ja teatterissa sekä johti vuodesta 1995 alkaen omaa Komediateatteri Arenaansa, jossa hän tuotti ja ohjasi runsaasti poliittista ajankohtaissatiiria. MTV-teatteri-aikanaan 1960-luvulla hän teki myös vakavia draamoja. Kokkonen perusti vuonna 1987 elokuvayhtiön Ere Kokkonen Oy. Hänelle myönnettiin vuonna 1999 elokuvaneuvoksen arvonimi ja hänet palkittiin erikoistelviksellä vuonna 2002. Kriitikot suhtautuivat Ere Kokkosen ohjauksiin lähinnä penseästi. Pisimmälle ennakkoasenteellisuuden vei elokuvaprofessori Sakari Toiviainen: ”En ole vielä nähnyt Spede-tuotannon uusinta elokuvaa, mutta huono sen täytyy olla.” Tutkija Veijo Hietalan mukaan ”Spede on kaikkien tuottamiensa elokuvien varsinainen sielu, auteur, riippumatta siitä, mikä rooli hänellä on nimellisesti produktiossa ollut”. Ere Kokkonen kiisti tämän. Hänen mukaansa elokuvien lopputekstit kertovat luotettavasti siitä, kuka mistäkin tehtävästä on vastannut.