Ville Salminen

Ville Salminen (1908–1992) was a Finnish film director, screenwriter, art director and actor who specialised in playing villains.

Veikko Oskari Ville Salminen (2. lokakuuta 1908 Maarianhamina, Suomi – 28. marraskuuta 1992 Quarteira, Portugali) oli suomalainen näyttelijä, lavastaja, ohjaaja, teatteri- ja tuotantopäällikkö. Oltuaan Hannes Närhen lavastajaoppilaana 1927–1930 Turun Teatterissa Salminen siirtyi vuonna 1932 lavastajaksi Kansan Näyttämölle, josta tie vei lavastaja-näyttelijäksi 1933 Kotkan Näyttämölle, 1935 Porin Teatteriin ja edelleen 1937 Helsingin Työväenteatteriin. Vuonna 1938 vuorossa oli kiinnitys Suomi-Filmiin, jossa Salminen lavasti seuraavan kuuden vuoden aikana 16 elokuvaa, näytteli 13 roolia sekä ohjasi ja käsikirjoitti yhden elokuvan. Ohjaustyö on vuoden 1941 Viimeinen vieras, jossa hän myös näytteli ”roistomaista hahmoa”. Suurin osa Salmisen rooleista oli juuri konnia, kuten maineikkaissa Kuollut mies -elokuvissakin. Salmisen kapeaviiksisille konnanrooleille oli tyypillistä useiden eri kansallisuuksien näyttelminen. Hän oli tuottajien ja ohjaajien mielestä (usein itse) luonteva valinta niin eteläamerikkalaiseksi kuin venäläiseksikin. Vuonna 1947 Salminen siirtyi ensimmäisen kerran Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen, jossa hän ohjasi ja lavasti 14 elokuvaa (joista ensimmäinen Pekka Puupää-elokuva tämän vaiheen viimeinen ohjaustyö) sekä näytteli seitsemässä elokuvassa, lähinnä konnia. Tämän aikajakson merkittävimpiä Salmisen ohjaustöitä ovat Kaunis Veera ja Toukokuun taika. Saatuaan tarpeekseen ”roskaelokuvista” Toivo Särkän tallissa Salminen siirtyi 1953 Fennada-Filmiin, jossa hän ohjasi ja käsikirjoitti yhdeksän elokuvaa. Elokuvat olivat poikkeuksetta varsin vaatimattomia tuotoksia (ehkä Anua ja Mikkoa sekä Evakkoa lukuun ottamatta), ja pesti Fennadassa päättyi jo 1957. Tämän jälkeen Salminen perusti oman Taskuteatterin, joka toimi vuoden päivät. T. J. Särkkä otti Salmisen takaisin Suomen Filmiteollisuuteen ohjaajaksi 1959, ja yhteistyötä jatkui vuoteen 1961 saakka. Näinä vuosina Salminen ohjasi kuusi elokuvaa, joista kaksi Eemeli-elokuvaa. Särkän annettua hänelle lopputilin 1961, kehnosti menneen Toivelauluja-elokuvan jälkeen, Salminen siirtyi Mainostelevision teatteripäälliköksi ja toimi tehtävässä vuoteen 1973 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Salmisen näyttelijänura jatkui sattumanvaraisesti aina vuoteen 1984 saakka, jolloin hänet nähtiin pienessä roolissa elokuvassa Klaani – tarina Sammakoitten suvusta. Hänen lapsensa Ville-Veikko Salminen (äiti Aune Häme) ja Timo Salminen ovat myös niittäneet mainetta elokuvien parissa.